”Hyvä valmentaja ei jättäydy eikä jämähdä”

Viimeisenä viikonloppuna ennen joulua 12 liittokouluttajaa ja agilityvalmentajaa kokoontui Varalassa Tampereella jatkokoulutuksen merkeissä. Päivä sisältö oli koottu osallistujilta kerättyjen ennakkotoiveiden perusteella.

Ohjelmassa oli ajankohtaisia aiheita teemalla ”missä mennään agilityvalmennuksessa tällä hetkellä”, mutta katseita suunnattiin aktiivisesti myös tulevaan. Erityisesti agilityn kouluttajakoulutusten uudistaminen innosti osallistujia.

varala_kooste

Varalan urheiluopisto tarjosi hyvät puitteet jatkokoulutuspäivälle ja siellä käydylle avoimelle ja runsaalle keskustelulle. Ohjelma oli monipuolinen.

ohjelma_kuvana

Hyvä valmentaja ei jättäydy, jämähdä eikä jäädy

Koulutuspäivän käynnisti valmennuksen kehittäjä Pekka Rindell Varalan urheiluopistolta aiheella ”Mikä valmentamisessa oikeasti on tärkeää?”.

Pekka lähestyi valmennusta neljästä näkökulmasta: valmentajan osaamistarpeiden, toimintaympäristön, kehittymisen kulmakivien sekä urheilijan ja valmentajan välisen vuorovaikutuksen kautta. Pekka korosti, että valmentajan tulee jatkuvasti kehittyä. Paikalleen ei voi jämähtää.

” ’Nyt osaan nämä asiat’ -tunne on valmentamisessa alamäen alku”, korosti Pekka Rindell.

Osaava valmentaja pysyy liikkeessä, haluaa kehittyä ja aktiivisesti kehittää itseään koko ajan paremmaksi eri osa-alueilla. Erityisesti Pekka kannusti hakemaan virikkeitä oman lajin ulkopuolelta, muiden urheilulajien kokemuksista ja toimintaympäristöstä.

img_2041

Moniosaisessa toimintaympäristössä pärjääminen edellyttää valmentajilta monipuolisia vuorovaikutus- ja organisointitaitoja. Pekka antoi valmentajille jatkokoulutusta myös vaikuttamisesta ja esineiden, esimerkiksi muttereiden liikuttamisesta pelkästään ajatuksen voimalla.

img_2043

Aina vain enemmän urheilua siinä missä muutkin lajit

Agilitymaailman ajankohtaisista asioista ensimmäisenä keskusteltiin lajiliiton pääsystä Olympiakomitean varsinaiseksi jäseneksi ja opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustuksen piiriin. Myös valmentajien keskuudessa tätä pidettiin tärkeänä askeleena koko lajille. Samalla todettiin, että seuraava askel toivottavasti on verotuskohtelun muuttuminen yhteneväiseksi muiden urheilulajien kanssa.

Yksi valmentajista kertoi työstävänsä parhaillaan hakemusta urheilulukioon yhdessä valmennettavansa kanssa. Toistaiseksi Suomessa tiedetään olleen vain pari urheilulukiossa opiskellutta nuorta, joiden laji on agility.

Lajitaitoihin liittyvistä ajankohtaisista asioista keskusteltiin juoksukontakteista ja päivitettiin osallistujien tietämystä uusista koulutuksen tukena käytettävistä apuvälineistä. Juoksukontaktien yhteydessä keskustelu keskittyi turvallisuusnäkökulmaan.

ajankohtaiset

Aitojen valmennussuhteiden määrä kasvaa mutta on yhä pieni

Valmentajat kertoivat omasta toiminnastaan: muun muassa mitä palveluita he asiakkailleen tuottavat ja minkälaiset koulutus- ja valmennustavat ovat tällä hetkellä ajankohtaisia. Edelleen yksittäisten urheilijoiden kanssa tehtävien valmennussuhteiden määrä agilityssa on melko vähäinen. Aktiivisesti toimivien valmentajien työssä painopiste on edelleen vahvasti ryhmäkoulutuksissa.

Keskustelussa todettiin, että vaikka agilityn harrastajamäärä on koko ajan lisääntynyt, valmentajan näkökulmasta hyviä valmennettavia on edelleen melko vaikea löytää.

”Harrastajien lupaukset sitoutumisestaan ja motivaatiostaan voivat olla puheiden tasolla suuremmat kuin todellisuus alkuinnostuksen jälkeen osoittaa”, totesi Julia Kärnä, joka on kouluttanut alueellisia valmennusryhmiä ja muita harrastajia ympäri Suomen.

Kiusaamatta paras! Myös kouluttajien jaksamiseen panostettava

Lounaan jälkeen valmentajat jatkoivat keskustelua siitä, miten kiusaaminen näyttäytyy agiltyurheilussa. Todettiin, että ilmiö näkyy myös agilitymaailmassa ja erityisesti sosiaalisen median käytön lisääntyminen on alentanut törkeyksien sanomisen kynnystä.

Myös valmentajilla oli kokemuksia itseensä kohdistuneesta epäasiallisesta käytöksestä. On kouluttajan ja ryhmäläisen välisiä kiistoja yhdistyksissä, valmentajan itsensä kokemaa syrjintä joko yhdistyksen tai yksittäisten harrastajien taholta ja harrastajien välistä huonoa ilmapiiriä koulutusryhmissä. Loukkaavaksi tarkoitettua palautetta tulee suoraankin valmentajalle.

”Itseensä kohdistuva epäasiallinen kohtelu tuntuu pahalta erityisesti siksi, koska valmennustyötä tehdään vahvasti omalla persoonalla”, summasi Anna Parviainen keskustelun.

Valmentajan pitää kiinnittää huomiota omaan jaksamiseensa ja varmistua omien tukiverkostojensa olemassaolosta kriisitilanteiden varalle. Valmentajien lisäksi myös seurakouluttajilla tulisi olla omassa yhdistyksessään nimetty henkilö, esimerkiksi koulutusvastaava tai hallituksen edustaja, jolta kiusaamistapausten ratkaisuun saa apua ja tukea.

Valmentajat olivat yksimielisiä siitä, että kaikenlaisessa kiusaamisessa ja epäasiallisessa kohtelussa on nollatoleranssi. Valmentajien pitää puuttua asiaan heti sen havaittuaan. Esimerkkinä oleminen on tärkeää.

”Reilun pelin periaatteet luovat erinomaisen pohjan turvalliselle ja hyvähenkiselle agilityn toimintaympäristölle”, muistutti Seppo Savikko.

Reilun pelin ihanteet ja tavoitteet / Valo 2013

reilupeli

Yhdistysten agilitykouluttajien koulutus kevyemmäksi sekä liittokouluttajille että osallistujille

Nykyinen agilityn kouluttajan urapolku etenee oman koiran kouluttamisesta koulutusohjaajan perus- ja jatkokurssien kautta VOK2-tasoiselle valmentajakurssille.

Koulutusohjaajakurssien vahvuudeksi valmentajat kokivat aihepiirien laajuuden. Kurssisisältöjä ei ole liikaa rajattu, mikä mahdollistaa valmentajan oman kädenjäljen ja oman erityisosaamisen näkymisen kurssin toteutuksessa. Keskustelun perusteella todettiin, että nykyiset koulutusohjaajan kurssisisällöt ovat nykyisellään teemojen tasolla hyvät eikä merkittävää uudistustarvetta siltä osin ole.

Keskustelussa kuitenkin todettiin, että nykyisellään koulutusohjaajakurssien suunnittelu, materiaalin valmistelu ja itse kurssin pitäminen on liittokouluttajalle melko työlästä.

”Kurssit ovat myös osallistujille haastavia, koska kurssit ovat koko viikonlopun mittaisia”, jakoi kokemuksiaan Sanna Lehtonen.

Suuri osa paikalla olleista halusi olla mukana kehittämässä tulevia kouluttajakoulutuksia uuteen suuntaan mahdollisimman pian.

Olisiko pienemmistä asiakokonaisuuksista koostuva kurssirakenne kevyempi sekä liittokouluttajille että osallistujille? Auttaisiko uusi kurssirakenne yhdistyksiä panostamaan nykyistä enemmän kouluttajiensa osaamiseen ja jatkuvaan kehittymiseen? Muun muassa näitä mietittiin.

kok

Kohtuuhintaisuus, kasvattajaseurat, junnutoiminta, kansainvälisyys ja monipuolisempi kilpailutoiminta – valmentajien lääkkeet parempaan tulevaisuuteen

Koulutuspäivän lopuksi osallistujat pohtivat, miten haluaisivat kehittää agilitya lajina. Keskustelussa tuli useita erilaisia konkreettisia ideoita:

  • Kehittää seuroja paremmiksi, jotta ne pystyisivät tarjoamaan kohtuuhintaisen mahdollisuuden harrastaa lajia. Jo nyt on uhka, että agilityn harrastamisen kustannus alkaa karata liian korkeaksi. Kasvattiseura-ajatus takaisin agilityyn!
  • Osoittaa yhdistyksille, kuinka paljon heidän jäsenistössään on osaamista ja huippuosaajia. Yhdistyksen kouluttajien profiilin nosto!
  • Kehittää lajia junnuystävällisemmäksi esimerkiksi madaltamalla kynnystä päästä lajiin mukaan, vaikka perhe ei olisikaan varsinainen koiraharrastusperhe.
  • Kehittää lajia turvallisempaan suuntaan erityisesti ohjaamalla harrastajia koirien osaamisen lisäämiseen.
  • Kehittää lajikulttuuria muiden urheilulajien suuntaan myös siinä mielessä, että valmentajan osaamista ei mitata valmentajan omilla kilpailutuloksilla.
  • Kehittää lajia – myös kilpailutoimintaa – paremmin kaikentasoisille harrastajille ja osaajille sopivaksi esimerkiksi uusien kilpailumuotojen muodossa.
  • Kehittää suomalaista agilityn valmentajakoulutusta kiinnostavaksi myös kansainvälisesti.

Mikä tekee valmentajan iloiseksi?

Jatkokoulutuspäivän päätteeksi keskusteltiin valmentajien huippuhetkistä . Valmentajia motivoivat pienet asiat, jotka on kohdistettu henkilökohtaisesti juuri itselle. Konkreettisimmillaan kiitos on hyvä mieli kotiinlähtiessä tai yhteisen valmennus- tai koulutussuhteen jatkuminen, mutta muitakin kokemuksia nousi keskustelussa esille.

Yksi valmentajista mainitsi, että kiitokset kisamenestyksestä suoraan omalla nimellä annettuna tuntuvat hyvältä. Myös toisen valmentajan antama palaute harrastajan taitojen kehittämisestä oli jäänyt yhden valmentajan mieleen kauden huippuhetkenä. Myös se, kun näkee uutta toimintaa tapahtuvan, tuntuu valmentajasta hyvältä.

”Tulee tunne, että on ollut mukana vaikuttamassa jonkun toimintaan”, kiteytti Mia Laamanen.

Valmentajan tekee iloiseksi se, kun koulutettava todella ymmärtää, mistä valmentamisessa on kyse. Yhdelle osallistujalle tämä konkretisoitui kauden lopussa, kun koulutettava ensimmäisen kerran kutsui häntä kouluttajan sijaan valmentajaksi. Se tuntui hyvältä.

Valmentajasta tuntuu erityisen hyvältä, kun saa palautetta, että on valmentajana syventynyt valmennettavaan yksilöllisesti ja on ollut läsnä valmennustilanteessa.

”Sain palautetta, että ’saa tehdä omalla tavallaan eikä ennalta päätettyjen askelkuvioiden mukaan ja kuitenkin kehittyy’. Se jäi kyllä mieleen”, muisteli Tero Mesiranta omaa kauden huippuhetkeään.

fullsizerender

Koulutukseen osallistuivat  Tero Mesiranta (takana vas.), Ville Liukka, Salme Räsänen, Asko Jokinen, Anna Parviainen, Anne Huittinen, Sanna Lehtonen (edessä vas.), Mia Laamanen, Hanna Hyvärinen, Julia Kärnä, Seppo Savikko ja Kim Kurkinen (puuttuu kuvasta).

Mukavasta keskustelusta todellisiin tekoihin

Ennen kotiinlähtöä Asko Jokinen muistutti tärkeästä asiasta:

”Toivotaan ettei tämä tapaaminen jäisi vaan hyväksi keskusteluksi, vaan ideoita vietäisiin myös oikeasti eteenpäin, erityisesti koulutusohjaajakoulutuksen kehittämistä.”

Valmentajat päättivät esittää, että kolmannen valmentajan vuosikurssin 2016-2017 päätyttyä vastuu koulutusohjaajakoulutuksista olisi yksin liittokouluttajilla. Uudistuksen jälkeen tuomarit eivät enää vetäisi koulutusohjaajan perus- ja jatkokursseja ilman agilityvalmentajan liittokouluttajan pätevyyttä.

Tällaistakin valmentajat tuumasivat: miksei liitolle voisi jossakin vaiheessa palkata erillisen valmennuspäällikön, joka vastaisi koulutuksellisista ja valmennuksellisista asioista.

Teksti: Sanna Lehtonen
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s