Putkeen! 1/2017 on täällä

Uusi Putkeen!-lehti on ilmestynyt. Lehdessä pohdimme esimerkiksi sitä, onko kisapaikalla parempi pulista porukassa vai latautua omissa oloissaan. Aina toiveet ja todellisuus eivät kohtaa.

Haastattelussa mm. tuore nuorten SM-voittaja Riikka Kalliosalo ja hopeamitalisti Sini Kuula sekä vuoden seuratoimija Maria Lepänhaara. Utelimme myös, mistä syntyy vuoden agilityseuran eli Villähteen Agility-Urheilijoiden huippuhenki.

Lisäksi lähdemme bussimatkalle ylöjärveläisen Tuula Pessan ja Musti-kelpien kanssa. Tuula on kulkenut treeneihin ja kisoihin jo 25 vuotta ilman omaa autoa.

Tilaa Putkeen! kätevästi täältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sagi hakee tiedottajaa

SUOMEN AGILITYLIITTO HAKEE OSA-AIKAISTA TIEDOTTAJAA

Tiedottaja vastaa Agilityliiton viestintästrategiasta sekä yleisviestinnän suunnittelusta ja siihen liittyvien prosessien kehittämisestä. Tiedottajan tehtäviin kuuluvat muun muassa nettisivujen ja sosiaalisen median kanavien kehittäminen sekä sisällöntuotanto, erilaisten viestintämateriaalien tuottaminen, mediatiedotus ja mediasuhteet sekä soveltuvin osin tapahtumaviestintä.

Työtehtävä on toistaiseksi voimassa oleva, ja siinä noudatetaan kuuden kuukauden koeaikaa. Työaika on 50 % kokonaistyöajasta. Työ voidaan tehdä puolikkaina päivinä tai 2–3 pv/viikko. Palkkaus Urheilujärjestöjen TES, vaativuustason C mukainen.

Valittavalta henkilöltä edellytetään:
– soveltuvaa tutkintoa
– työkokemusta viestintätehtävistä
– konkreettista näyttöä viestinnän tehtävien menestyksekkäästä hoitamisesta
– luovuutta ja tehokkuutta tuottaa sisältöjä erilaisiin kanaviin
– erinomaista kirjallisen ja suullisen ilmaisun taitoa suomeksi ja englanniksi
– kykyä toimittaa ja editoida muiden tuottamia tekstejä suomeksi ja englanniksi
– verkkojulkaisujen sisällönhallintajärjestelmien, kuten WordPressin hallintaa
– sosiaalisen median hallintaa ja taitoa käyttää sitä viestinnän osana

Hakemukset palkkatoiveineen pyydetään toimittamaan sähköpostitse 22.3. mennessä os. toiminnanjohtaja@agilityliitto.fi

Tiedustelut: Toiminnanjohtaja Sirpa Sippola, toiminnajohtaja@agilityliitto.fi, puh. 045 1226300

 

TT-koutsi Hanna: Jaksota kausi oikein

TopTeam-valmentaja Hanna Hyvärinen kertoo nyt, miten treenikausi kannattaa jaksottaa. Hän myös pohtii sitä, miksi ei kannata treenata mitä tahansa. Poimi Hannan vinkit omaan käyttöösi!

 

Kirjoitin aiemmin blogissa (ja Putkeen!-lehden seuraavassa numerossa) TopTeamin toisella leirillä teettämästäni nollatreenistä ja sivusin tekstissä muutamalla sanalla kauden suunnittelua. Kerron nyt lisää ajatuksiani siitä, miten kautta voisi jaksottaa ja treenejä suunnitella.

Lähtökohtaisesti puhun siitä ajanjaksosta, kun koira on noussut kolmosiin ja kilpailee toistuvasti arvokilpailuissa.

Koen koko vuoden mittaisen vuosisuunnitelman teon hankalaksi, sillä kausi elää paljon niin koirien mahdollisten sairastumisten jne. takia kuin esimerkiksi senkin osalta, kuinka moniin EO-karsintoihin koira mahdollisesti osallistuu. Niinpä jaksotan vuotta teemoitetuilla periodeilla, joita ovat lepokausi, taitojen vahvistamisen kausi, kilpailuihin valmistava kausi ja kilpailukausi.

Näitä teemajaksoja mahtuu vuoteen useampia, ja jakson pituuden määrää senhetkinen tilanne. Jos koira esimerkiksi pääseekin jo ensimmäisistä karsinnoista EO-joukkueeseen, vaihtuu seuraavien kuukausien suunnitelma verrattuna siihen tilanteeseen, että nollarutiinia tarvitsisi pitää yllä viimeisiin karsintoihin asti.

Vuosi jaksottuu teemoitettuihin periodeihin, joita ovat lepokausi, taitojen vahvistamisen kausi, kilpailuihin valmistava kausi ja kilpailukausi.

Tässä jaksotus on pääperiaatteissaan. Kesällä (ja mahdollisesti syksyllä) kisataan isot kisat niillä eväillä, mitä aiemmin on hankittu. Kisojen jälkeen tehdään lista siitä, mikä ei toiminut. Ehkä kyseessä oli itsenäiset keinut tai vaikkapa ohjaajan fyysinen kyky lähteä riittävän nopeasti liikkeelle.

Kun isot kisat ovat ohi, keskitytään treenaamaan taitoja paremmiksi, eli siirrytään taitojen vahvistamisen kaudelle joko lepokauden kautta tai ilman sitä. Koiran kanssa treenataan tekniikkaa, ja sekä koiran, että ohjaajan taitoja hiotaan paremmiksi.

Jos tälle jaksolle sattuu sopivasti epiksiä tai kisoja, käydään kisoissa tekemässä väliaikatarkistusta siitä, miten taidot ovat kehittyneet: kestääkö koira nyt itsenäisen keinun, tai pääseekö ohjaaja nopeammin liikkeelle.

Kun kausi alkaa lähestyä loppuaan, tarkistetaan viimeistään tällöin eri elementtien toimiminen kisoissa ja tehdään yhteenveto. Esimerkiksi: Koirani kestää nyt itsenäisen keinun, mutta huomasin, että se ei osaakaan hakea keppien aloituksia itse. Voin siis lähteä tekemään nollarutiinia luottaen itsenäisiin keinuihin, mutta työkalupakissani ei ole käytettävissä itsenäisiä keppien aloituksia, eli kepit minun täytyy varmistaa ja treenaan ne sitten seuraavalla taitojen vahvistamisen kaudella toimiviksi.

Näillä tiedoilla siirrytään kilpailuihin valmistavalle kaudelle. Niillä työkaluilla, joita sillä hetkellä on käytössä, opetellaan vahva nollarutiini. Jos ja kun keppien aloituksissa on huomattu puutteita, ei niitä lähtökohtaisesti yritetä riskillä, vaan tehdään tavalla, jonka onnistuminen on todennäköistä.

Kun ”pakka on kasassa”, eli nollarutiini on luotu niille taidoille, jotka käytettävissä on, on turvallinen mieli lähteä kisaamaan. Ja kisakauden jälkeen listataan taas asiat, jotka eivät toimineet, treenataan ne kuntoon tekniikkatreenissä, tehdään uusista taidoista nollarutiini ja mennään taas kisakaudelle. Periaatteessa yksinkertaista.

Kuitenkin käytännössä kausiajatteluun lähteminen vaatii ohjaajalta vähän ”munaa”. Monikaan viikoittain pyörivä treeniryhmä ei noudata kovin selkeää sykliä treenien rytmittämisessä, ja ohjaajan olisikin kovin helppoa vain käydä viikosta toiseen niissä toisten suunnittelemissa (yleensä rata)treeneissä. Se ei kuitenkaan oman kehityksen kannalta ole välttämättä se paras vaihtoehto.

 

Halutessaan kehittyä maksimaalisen paljon on treenit suunniteltava huolella. Ensimmäiseksi pitää tietää, mitä tarvitsee treenata. Ilman sitä tietoa treenaaminen on päämäärätöntä hakuammuntaa eikä johda maksimaaliseen kehittymiseen.

Kun tiedetään, että esimerkiksi eniten virheitä ja epävarmuutta aiheuttavat vaikkapa keinun kontakti, keppien aloitukset ja pelko jättää koira hetkeksi selän taakse, niin treenilista on valmis. Näitä asioita voi harjoitella joko varta vasten suunnitelluilla täsmätreeneillä tai pitkässä ratatreenissä.

Täsmätreeniä varten ei ollenkaan välttämättä tarvitse rakentaa erillistä rataa, vaan useimmiten valmiille ratapohjalle pystyy suunnittelemaan juuri ne itselleen tärkeimmät kuviot. Tällaisessa treenissä esimerkiksi sitä koiran selän taakse jättämistä saadaan treenattua yhden treenin aikana vaikkapa kolmessa erilaisessa kuviossa (loiva persjättö, välistäveto japanilaisella ja takaakiertoon kuljetus japanilaisella) ja yhden harjoituskerran aikana saadaan 15 toistoa ja vahvistetta vaikealle asialle.

Sama kaava toimii myös keppien aloituksien ja keinun kontaktin kanssa, eli paljon toistoja ja paljon palkkaa.

 

Jos taas näitä asioita lähdetään treenaamaan pitkän ratatreenin sisällä, saadaan toistoja ja vahvisteita huomattavasti vähemmän, sillä treenissä kuluu arvokasta aikaa ja koiran rajallisia hyppykertoja niin sanottuihin ”siirtymävaiheisiin”, eli niihin kohtiin, kun radalla mennään esteeltä toiselle ilman sen suurempaa tarvetta juuri sellaisen pätkän treenaamiseen juuri siinä treenissä.

Kannatan ehdottomasti tehokkaita täsmätreenejä taitojen vahvistamiseen. Kun asioita on harjoiteltu riittävästi, käydään epiksissä tai kisoissa kokeilemassa, toimivatko ne myös siellä. Kisoihin mennessä pitää olla aina joku pointti. Joko sinne mennään esimerkiksi testaamaan, osaako koira nyt ihan oikeasti ne keppien aloitukset, ja ihan tosissaan haastetaan itseä ja koiraa. Toinen vaihtoehto on mennä vaikkapa tekemään sitä nollarutiinia, eli tehdään rataa niillä taidoilla, jotka on aiemmin testattu kisoissa toimiviksi ja joiden tiedetään olevan käytettävissä.

Paneudu pohtimaan sitä, mikä oikeasti kehittää juuri sinua ja koiraasi kaikkein parhaiten.

Kannustan jokaista tavoitteellista agilityurheilijaa paneutumaan pohtimaan sitä, mikä ihan oikeasti kehittää juuri itseä ja koiraa kaikkein parhaiten. Toimivia systeemejä on varmasti hurjasti erilaisia, ja niin pitääkin olla, jotta jokaiselle löytyy sopiva.

Tärkeää on, että asioita ei tee niin kuin kaverit tekevät vain siksi, että ei ole miettinyt asiaa itse omalta kantiltaan sen tarkemmin, vaan kannattaa rohkeasti lähteä juuri sille omalle polulle, jonka uskoo toimivan itselle ja koiralle parhaiten 🙂

 

Teksti: Hanna Hyvärinen, TopTeam-valmentaja

Tilaa Putkeen! ja voita liput Claudia Fugazzan seminaariin

Italialainen Claudia Fugazza on yksi koiran ja ihmisen välisen sosiaalisen oppimisen guruja. Fugazzan ja hänen tutkimusryhmänsä kehittelemä Do as I do -koulutusmetodi perustuu eläinten sosiaaliseen oppimiseen: näytät koiralle tempun, jonka koira toistaa perässäsi luvan saatuaan.

Koirakoulu Visio ja Smatdog järjestävät huhtikuussa kaksipäiväisen seminaarin, jossa Claudia kertoo Do as I do -menetelmänsä salat julki. Vantaan Heurekassa 8.-9.4. järjestettävä seminaari sisältää sekä teoriaa että käytännön harjoituksia.
SAGIn oma Putkeen!-lehti sai kaksi vapaalippua seminaariin, ja haluamme antaa liput lukijoillemme. Nyt sinun on mahdollista voittaa liput itsellesi ja kaverillesi. Tilaa lehti, niin pääset samalla mukaan arvontaan!
Liput ovat kuuntelijapaikoille. Arvomme liput uusien tilaajien kesken. Arvonnassa ovat mukana 1.1.-19.3.2017 tehdyt tilaukset. Tilaamaan pääset kätevästi täällä.

Lumimyrskyn keskeltä kilpailuihin

image

Norjalaisten iskujoukko Pellossa.

Viime viikonloppuna kilpailtiin muuallakin kun Vantaalla. Ari Korteniemi raportoi nyt meille Pellosta, miten lumimyrskykään ei estänyt norjalaisten kisamatkaa:

Ajatelkaapa tilannetta. Norjan Narvikista tulee Pellon Rohkihallille matkaa 420 kilometriä, jonka ajamiseen kuluu näin talviaikaan noin kuusi tuntia. Norjan ja Ruotsin rajalla, Riksgränsenillä, nousee hirvittävä lumimyrsky ja tie suljetaan. Matkaa kohti Pelloa on taitettu vasta 40 kilometriä, eli kotiin olisi lyhyt matka.
Mikäli kisoihin haluaa, ainoa vaihtoehto on lähteä kiertämään Kilpisjärven kautta Pelloon. Sekään ei ole varma reitti, sillä sinnekin voi osua lumimyrsky ja tie voidaan sulkea. Kiertoreitille Kilpisjärven kautta tulee matkaa yli 600 kilometriä, ja aikaa ajamiseen kuluu lähes 11 tuntia.
Kuinka moni suomalainen agilityharrastaja tekisi tämän hurjan matkan päästäkseen kisaamaan? Epäilen, ettei monikaan, mutta norjalaiset olikin veistetty eri puusta ja tunturien tuima tuuli ei pystynyt heihin – kisoihin tultiin!
Aamulla tiedustelin tunnelmia, ja he vain nauraen kertoivat, mitä oli tapahtunut. Ilmassa ei ollut minkäänlaisia väsymisen merkkejä.
Pikemminkin he olivat innoissaan kisapäivästä ja Rohkihallista, joka oli heille kuin trooppinen paratiisi talven keskellä. Lämmin ja valoisa halli, jossa kisoja pystyi seuraamaan katsomoista, oli luksusta.
Norjalaiset kehuivat vuolaasti kisapaikkaa, sillä näin talviaikaan he harjoittelevat pienissä sisätiloissa tai maneeseissa. Norjassa kisoja järjestetään talvella vain eteläisissä osissa. Narvikilaisten lisäksi Pellossa oli norjalaisia kisaajia myös Karasjoelta, joka sijaitsee 450 km Pellosta koilliseen.

Norjalaisilla riitti vauhtia myös kisaradoilla. Kymeenlaakson lahja Pellolle ja Pellon lahja edelleen Narvikille eli Maija Vinnikka nappasi mukaansa Narvikiin maksikolmosten hyppy- ja agilitysertin. Viimeisen agilityradan Monty ja Maija voittivat ylivoimaiseen tyyliin. Norjalaiset keräävät ”NAPPeja”, joka vastaa meidän LUVAa, ja niitä heille kertyikin kasapäin: kisoihin kannatti tulla.
Yksi sävähdyttävimmistä suorituksista nähtiin mini1-luokan hyppyradalla. Siinä kisauransa avasivat vuoden 2009 maailmanmestari Carolina Pellikka ja hänen uusi tykkinsä, sheltti Clara. Vikkelä pari suoritti radan puhtaasti etenemällä 4,88 m/s. Tästä parista kuullaan vielä.

Kaukaa tulleiden vieraiden kotimatka sujui paremmin. Lumimyrsky oli muuten ollut niin hurja, että tie oli ollut poikki yli 10 tuntia ja kun tie saatiin viimein auki, autot oli pitänyt kaivaa lapiolla lumen keskeltä.
Pellon agilitykisoissa norjalaiset ovat vierailleet jo vuodesta 2011 lähtien. Kertyneet hyvät kokemukset, myrskystä huolimatta, tuovat heidät aina uudestaan Rohkihallille. Muutama uusi Pellon kisoissa kävijä totesi, että eihän tästä olisi enää pitkä matka Tornioon. Kenties kisamatkat suuntautuvat jatkossa sinnekin.

Teksti ja kuva: Ari Korteniemi

 

 

Tänään tehtiin historiaa!

20170219_3mg_4668

Minimestarit Iina Asunta ja Xenon

Nimittäin kaikkien aikojen ensimmäiset agilityn halli-SM-kilpailut on saatu päätökseen Vantaan Ojangossa. Viikonloppu oli täynnä huimia hetkiä: upeita nappisuorituksia, kirpaisevia epäonnistumisia ja läheltä piti -kokemuksia.

Ensimmäiset hallimestarit ovat tässä:

Minit:

1. Iina Asunta ja sheltti Xenon  -9,99

2. Eerika Pasanen ja parson Pinna  -8,31

3. Sari Puusaari ja parson Fly  -7,14

Medit:

1. Sanni Kariniemi ja sheltti Goa  -12,01

2. Jonna Kannisto ja sheltti Nana  -12,00

3. Ville Liukka ja espves Oodi  -11,64

Maksit:

1. Janita Leinonen ja bortsu Fu  11,92

2. Santtu Stenberg ja bortsu RaiRai  -10,72

3. Reetta Rounaja ja bortsu Höyry  -8,94

Medeissä taisto voitosta oli niin tiukka kuin vain voi: Sanni ja Goa päihittivät Jonnan ja Nanan yhdellä sadasosasekunnilla! Huhhuh!

20170219_3MG_5086.jpg

Täysillä on mentävä, kun sadasosat ratkaisevat. Tässä Nanan ja Jonna Kanniston tyylinäyte. Tämä askellus vei medien halli-SM-kakkoseksi.

Joukkuekisassa jyräsivät etenkin TamSKin minit. Tamperelaiset voittivat minien mestaruuden suvereenisti kolmella tyylikkäällä nollalla. HSKH taituroi maksien mestaruuden samoin nollatuloksella. Medeissä yksikään joukkue ei yltänyt puhtaaseen suoritukseen, mutta paras oli tänään LÄGIn kolmikko kymmenellä virhepisteellä.

Jännittävä joukkuekilpailu käytiin viestityylillä. Kunkin joukkueen kolme koirakkoa suorittivat radan peräjälkeen lentävällä vaihdolla. Jokaisella joukkueen koirakolla oli eri rataprofiili samalla kentällä. Keskimmäinen radoista oli hyppyrata.

20170219_4mg_1669

HSKH:n voittoisat maksit.

Kuvat: Jukka Pätynen/Koirakuvat.fi

Mineissä Räyhis ja Sinni kovimmassa iskussa

rayhis

Terhi Helaja ja Räyhis (KOTKA) voittivat minien EO-karsinnan.

 

Minit suorittivat kaikki kolme karsintarataa lauantain aikana, joten enää odotellaan halli-SM-finaalia ja joukkuefinaalia. Lauantain yhteistulosten perusteella EO-kilpailuihin saatiin neljä upeaa edustajaa.

Kärkikoirakot eli Terhi Helaja ja shelam Räyhis sekä Hanna Hyvärinen ja cockeri Sinni vetivät pienen hajuraon muuhun porukaan. Kolmanneksi ylsivät Eerika Pasanen ja parson Pinna.

Täpärästi neljänsiksi jäivät Sanna Kunnasvirta ja kääpiövillakoira Pulla, jotka saivat pisteitä jokaiselta kolmelta karsintaradalta. Jäätävää tulosvarmuutta, Sanna!

Kaikki minien tulokset näet täältä.

 

20170218_3mg_2236

Jo hymyilyttää. Hanna Hyvärinen ja cockeri Sinni (TamSK) tienasivat ensimmäisen agiradan komealla voitolla parhaat yksittäisen radan pisteet.